miten elää mielekästä elämää?

Mielekäs elämä, siis itselle mieluisa elämä, tunnutaan usein kuviteltavan elämäksi, jossa kaikki on kuin unelmaa ja stabiilissa tilassa. Sitten jos elämässä ei ole kaikki kuin unelmaa, se on jotenkin mukamas vaillinaista, ja pitäisi pystyä parempaan. Heh!

Mielekkään elämän saavuttamisen illuusio… Se on kuin projekti, ikään kuin niin, että sitten lopulta projektin valmistuessa heittäytyisi letkeästi sohvalle ja toteaisi “tämmöinen tästä nyt tuli, upea lopputulos, työ tehty!” Eiköhän kippistellä sen kunniaksi!

Mutta sitten onkin kohta jo tyhjä olo. Mitähän seuraavaksi tekisi ja projektisuunnittelisi? Kun mielihyvä syntyy jonkin “täydellistymän” jahtaamisesta ja lopputulos ei kauan edes tyydytä, ollaan mielenkiintoisen ilmiön äärellä. Sitä voidaan sanoa elämän suorittamiseksi. Ei se ole mielekästä elämää.

Olen vuosien saatossa tykännyt ajatuksesta, joka menee jotakuinkin näin: tyytyväisyys on kehittymisen este. Pitkään suhtauduin tuohon ajatukseen suorittajaidentiteetistä käsin ja pidin sitä totuutena. Ajattelin, että kaikki mukavassa tyytyväisyydessä lilluttu aika on pois entistä paremman tavoittelusta. Että jos keskityn olemaan tyytyväinen, niin tuhlaan aikaani, kun en ole tavoittelemassa entistä parempaa sitä, tätä ja tuota.

Viime aikoina olen alkanut häiriintyä tuosta edellä kuvatusta ajattelusta, enkä samalla tavalla enää kirkkain silmin usko siihen. Jatkuva “aina voisi olla parempi” -tyyppinen ajattelu tekee hirmuisen väsyneeksi. Olen alkanut kaivata tyytyväisyydessä lillumista ja tietoisesti alkanut keskittymään iloitsemaan siitä mitä minulla jo on. Vaikka elämäni ei tietenkään mielestäni ole vielä sellaista, mikä olisi autuasta unelmaani, huomaan, että tämä on silti jo verrattain hyvinkin mielekästä elämää, tai ainakin suunta on koko ajan sitä kohden.

Koska huomaan sanovani, että suunta on koko ajan sitä kohden, huomaan myös perinteisen sudenkuopan. Sen sijaan, että palaisin takaisin tyytyväisyyden boikotoinnin tilaan ja alkaisin suorittaa elämääni isoilla harppauksilla vielä enemmän sitä täydellisyyttä tavoittelevaa illuusiota kohden, voinkin keskittyä pieniin askeliin, jotka mielestäni kohentaisivat nykytilaa, mutta antaisivat tilaa olla sopivan tyytyväinen nykyhetkeen.

Miten elää mielekästä elämää? Mielekäs elämä ei tule koskaan valmiiksi kuin projekti, sillä ihminen aina muuttuu ja huomaa haluavansa erilaisia asioita pitkin elämää. Muutos on jatkuvaa hautaan saakka. Mutta resepti mielekkääseen elämään tuleekin siitä, että pysähtyy tykkäämään aina tietyn hetkisestä elämästään sopivan aikaa, jotta ehtii tosissaan nautiskella ja kokea tyytyväisyyttä. Sitten kun tyytyväisyys oikeasti käy tylsäksi, voikin hienovaraisesti kuljettaa taas elämäänsä siihen suuntaan, mikä tuntuisi enemmän mielekkäältä.