Nuori ihminen on huolissaan. Viekö työelämä kaiken ajan ja energian niin, ettei voi sitten enää nähdä maailmaa (vaikka reissata) ja kokea sen tarjoamia mahdollisuuksia? Onko töissä vaan tylsää ja samanlaista päivästä toiseen?

Provosoiva otsikko, kieltämättä.

Mutta onko väite siltikään niin kaukana todellisuudesta tietyissä paikoissa ja ympäristöissä?

Haluan käsitellä aihetta, joka värittää monen monen elämää. Asiaa, joka myös epidemian lailla piinaa työelämän nuorta sukupolvea. Nimittäin itsekriittisyys.

Mitä tahdon, että kaikki johtamistyötä tekevät ihmiset hahmottavat, on että ongelmanratkaisukyky on tämän päivän tärkeimpiä työelämä- ja johtamistaitoja.