Meillä on tässä suomalaisessa yhteiskunnassa paljon hyvinvoivia nuoria. Heillä on luottavainen tuntuma siitä, että tulevaisuus on valoisa ja elämä kantaa. Meillä on myös toisaalta aivan liikaa sellaisessa tilanteessa olevia nuoria, joilla oma tulevaisuus tuntuu vaikealta, pelottavalta ja liian epävarmalta.

Nuoren pää on täynnä samaistuttavia pohdintoja. Minne kuulun? Missä minua tarvitaan? Tarvitaanko missään?

Tuntuuko, että nuorten työntekijöiden motivaatiota voi olla vaikea ymmärtää? Entä kuinka nuoria voidaan sitouttaa? Muun muassa näiden aiheiden parissa tavallisesti painitaan monilla työpaikoilla.

Nykypäivän upeus ja toisaalta vitsaus on se, että porukka pyrkii erottautumaan massasta. Ihmisiä kaikin keinoin kehotetaan olemaan poikkeuksellisia ja löytämään erottautuvuustekijät, mutta samalla tehdään karhunpalvelus tavallisuuden arvostamiselle. Siitä jos mistä syntyy henkistä huonovointisuutta varsinkin nuorille tyypeille.